Yksikköhinta vs pakkaushinta

Kun vertailet rakennustarvikkeiden hintoja Suomen ja Viron rautakauppojen välillä, törmäät nopeasti ilmiöön, jossa tuotteen hinta näyttää toisessa kaupassa moninkertaisesti halvemmalta tai kalliimmalta kuin toisessa. Suurin syy tähän ei ole aina todellinen hintaero, vaan kauppojen eri tavat ilmoittaa pakkauksien ja myyntierien hinnat.

Yläpuolen mittaus näyttää reaaliaikaisen tilanteen valituista kategoria-aineistoista perusyksikkökohtaisesti laskettuna.

Kaksi tyypillistä hinta-ansaa rautakauppojen verkkosivuilla

1. Minimitilausmäärä ja myyntierän hinta

Bulkkitavarassa – kuten eristeissä, kipsilevyissä ja suursäkeissä – suomalaiset verkkokaupat ilmoittavat tuotesivun pää-hinnaksi usein myyntierän kokonaishinnan. Jos tuotetta on tilattava vähintään tietty määrä paketteja tai lavoja, rajapinnan antama hinta on tuon pakettimäärän summa.

Jos tätä lukua verrataan kauppaan, joka ilmoittaa yhden paketin hinnan, vertailu näyttää valheellisen moninkertaisen säästön.

2. Eri pakkauskoot ja lavamäärät

Samaa valmistajan tuotetta (esimerkiksi kivivillaa tai vinyylilattiaa) voidaan myydä eri maissa ja eri ketjuissa täysin erikokoisissa paketeissa. Esimerkiksi toisessa maassa paketti sisältää enemmän neliömetrejä kuin toisessa. Jos paketin kokonaishintoja verrataan suoraan, vertailu epäonnistuu.

Perusyksikköhinta on ainoa luotettava mittari

Hintavertailun luotettavuus vaatii, että jokainen tuote muunnetaan vertailukelpoiseen perusyksikköhintaan:

• Eristeet ja lattiamateriaalit: Neliöhinta (€/m²)
• Puutavara ja listat: Juoksumetrihinta (€/jm)
• Kemikaalit ja maalit: Litrahinta tai kilohinta (€/l, €/kg)
• Työkalut ja pientavara: Kappalehinta (€/kpl)

Kun hinta suhteutetaan perusyksikköön, pakkauskoon erot ja myyntierät eivät pääse vääristämään tulosta. Raksatutkan korteilla ilmoitetaan aina myös pakkausseloste (esimerkiksi pakkauskoko ja pakkauksen kokonaishinta), jotta lukija näkee mistä perusyksikköhinta on johdettu.

Tuoteidentiteetti vs. Hintataso jakaumana

Hintavertailussa on tärkeää erottaa kaksi eri väitettä toisistaan:

1. Tuoteidentiteetti (“Sama tuote”): Vertailupari muodostetaan ensisijaisesti valmistajan globaalilla GTIN/EAN-koodilla tai tuotekoodilla (MPN) ihmisen tarkastamana. Tällöin tiedetään täsmälleen, että kyseessä on täysin sama tuote Suomessa ja Virossa.
2. Hintataso jakaumana (“Tämä tuoteluokka on halvempi”): Jos kahdella tuotteella ei ole täsmällistä EAN-osumaa, niistä ei muodosteta tuoteparia. Sen sijaan kapean luokan (esimerkiksi matta seinälaatta 30×60 cm) kaikkien tuotteiden hintoja voidaan verrata mediaanina ja jakaumana.

Nimien tai pelkkien mittojen samankaltaisuuden perusteella ei muodosteta tuotepareja. Automaattinen samankaltaisuusverratut parit voisivat tuottaa valheellisia säästöväitteitä tilanteessa, jossa kyseessä on kaksi täysin eri laatuluokan tuotetta.

Miten lasket säästön omalle projektillesi

Ennen kuin teet ostopäätöksen, suhteuta yksikköhinta tarvittavaan kokonaismäärään:

• Laske remontissa tarvittava kokonaismäärä perusyksiköissä (esimerkiksi 120 m² eristettä tai 40 litraa maalia).
• Kerro tarvittava määrä perusyksikköhinnalla kummassakin kaupassa.
• Lisää Viron-vaihtoehtoon noutoreissun kiinteä kustannus (lautta ja polttoaine).

Nettosäästö syntyy vasta silloin, kun perusyksikköhintojen erosta kertyvä kokonaissäästö ylittää noutoreissun kulut.